Kronometri

Railmaster näyttäisi olevan noin viisi sekkaa edellä atomikellolla päivitettyä läppäriä ja seitsemän sekuntia tätä referenssiläppäriä. Eli läppärit eivät käy samaan tahtiin, 15. ero oli 10 sekuntia, nyt ero on 2 sekuntia.. Jos luotetaan atomisynkattuun, se oli kahdeksan sekuntia sitä jäljessä 15.5. ja nyt edellä viisi sekuntia. Edistystä siis 13 sekuntia, joka viidessä ja puolessä päivässä on reilu pari sekuntia edistystä päivälle. Vastaavia lukuja olen nähnyt liitettävän co-axial koneiston yhteyteen aikaisemminkin.

Ajatuksellisesti on ainakin harmittavaa, jos kello käy tasaiseen parin sekunnin vuorokausitahtiin liian nopeasti. Mukavampaa olisi, jos siinä olisi vaihteluja. Silloin niitä voisi itsekin tuottaa paremmin käyttämällä kelloa yöllä eri asennoissa tai lämpötiloissa – toisaalta kronometrin käynti on pyritty vakioimaan juuri tällaisen vaihtelun yli. Käsittääkseni co-axial vähentää entisestään vaihteluita. Ihan kuin kello kävisi nyt niin tarkasti, että käynnin tarkkuusongelma on samantyyppinen kuin kvartsikellolla, joka käytännössä edistää tappaavaan tahtiinsa. Kuukausitasolla se tekisi minuutin. Käytännössä tämän kellon aikaa joutuu säätämään vähintään puolivuosittain kesä- ja talviajan välillä.

Kronometrin puolia

On oleellista, että kellojen käynti testataan lämpötilojen yli. Pohdintaa herättää kuitenkin testaukseen valitut lämpötilat 0, 23 ja 38 astetta. 35 tuntuisi olevan kellon normaalilämpötila käytössä, 23 normaali säilytytslämpötila.

MuroBBS:n keskustelussa oli hyvä linkki sertifikaatin hankkimiseen, http://www.rolexreferencepage.com/omegacosc/omegacosc.html Saatanpa hankkia omanikin.

Nyt illalla referenssiläppäriin edistys on 10 sekuntia. Citizen edistää 26 sekuntia. Atomikelloon tahdistetulla edellä on 8 sekuntia ja citizen 25. Huomaan ettei tarkan eron lukeminen ole aivan yksikäsitteistä.

Railmaster ranteessa

Nyt kun on taas uusia kelloja, täytyy seurata niiden käynnin tarkkuutta.

Kvartsinen Citizen on käynyt ainakin reilun kuukauden ja edistää noin puolella minuutilla. Railmaster on melkein pari sekuntia edellä tätä referenssiläppäriä. Se näyttäisi olevan kymmenen sekuntia jäljessä läppäriä, joka on eilen päivittänyt aikansa atomikellosta. Alpha näyttäisi olevan täsmälleen samassa ajassa synkatun läppärin kanssa. Se laitettiin aikaan radion äänimerkin avulla.

Sellainen fiilis tulee, että Railmaster tuntuisi edistävän. Se kun oli paremmin ajassa päivällä kun sitä synkkasin tähän läppäriin.

Aqua Terra Railmaster 2502.52.00

Nyt on sitten laitettu uusi Co-axial tilaukseen. Vieläkään ei oikein ollut selvyyttä takuun pituudesta. Vakaa käsitys kun on, että Co-axial malleissa takuu on kolme vuotta ja muissa kaksi. Nopeimmillaan luvattiin kello viikossa, jos löytyy maahantuojan varastosta. Sveitsistä asti tullen menee sitten pidempään.

Rannekkeiden kolmas oppimäärä

Harkinnan kautta päädyin hankkimaan kellon alkuperäisen metallirannekkeen. Koska alkuperäiset tuntuvat olevan todella hintavia, tuntuu mukavammalta maksaa pidempään kestävästä satoja euroja. Nopeammin kuluvan voi sitten vaihtaa enemmän fiiliksen mukaan. Vaikka ehdottomasti laadukkaimmalta ratkaisulta tuntuisi Omegan oma nahkarannekkeen pikasalpa, siihen ei välttämättä sovi muut kuin Omegan oma nahka. Tästä aiheesta ja monesta muustakin löytyy todella hyvä kelloaiheinen keskustelu MuroBBS:stä.

----

Periaattessa kyseessä on valmistujaiskello. Se edellyttäisi kelloon kaivertamista. Mielessä on pyörinyt seuraavanlainen yksinkertainen teksti DI 18.12.2006. Kellossa kun on safiirilasi sekä alla että päällä kaventamassa tasaista pintaa. Pienenä ongelmana on, että käytännöllisin paikka kaivertaa olisi rannekkeen lukitussysteemissä - liikkeiden. Ranneke-pohdintojeni jälkeen se ei tunnu edes olevan osa kelloa.

Toinen juttu on tietenkin sekin, haluanko yleensä ottaen kaiverruttaa. Jälleenmyyntiarvoon se varmastikin vaikuttaa alentavasti – jossei minusta sitten tule oikein kuuluisaa. Tässä kohden rikastuminenkaan ei taida auttaa – paitsi vähentää mahdollisia myyntiaikeita nostattavaa rahapulaa.

Tourbillon

Ebayssa on useampiakin omaisuuden maksavia kelloja myynnissä. Niitä löytää ainakin hakusanalla tourbillon tai tourbillion. Tämän tyypin kelloissa hintahaitari on huvittava. Olisi hauska tietää, kuinka moni pyrkii vedättämään tuhansien dollarien ylihintaa rihkasmasta. Jos joku ostaa kymmenillä tuhansilla tourbillonin vain Ebayn perusteella, saa kyllä olla todellinen asiantuntija tai luottamus myyjään.

Itse etsin seasta mahdollisimman halpaa, joka ainakin näyttää käyvän tourbillonin tapaan. Osaa myydään selvästi ”like tourbillon” –adjektiivein eikä selvästikään liipotinratas ole karusellin sisällä. Tourbillon-käyntisistä kelloista varmaankin tulee lisää puhetta, kun vain saan oman rihkamani perille asti.

Kellon korjaamista

Kun olin hakemassa kelloa, seppä ansioituneesti esitti, mikä kelloni käyntirattaassa oli ongelmana. Siitä oli laakeriin menevä piikki poikki ja se oli kulkenut pelkällä tyngällä. Liipottimen heiluntakulma oli ollut todella pieni. Kun kerroin kellon jousen varauksen riittävän yllättävän pitkään käyntiin, hän piti sitä hyvänä uutisena lopputuloksen kannalta. Asia jatkuu sillä, että maahantuijalta kysytään uutta ratasta. Jossei osaa ole, seppä voi yrittää terävöittää tynkää varan mukaan.

Netistä selvisi, että osa on numero 1305, escapement wheel. Sopivista koneistoista en tiedä, tarkalleen sen pitäisi olla 355.

Toinen oppimäärä

Nahkaa vai metallia, kas siinä pulma. Keskeisin asia metallisessa vaikuttaisi olevan sen huollettavuus ja pitkäikäisyys. Jos ja kun se on terästä, se myös killtää. Suurikokoinen kello tukevalla ja kiiltävällä rannekkeella on varmasti näyttävä, mutta tyylikkyys onkin sitten hienovaraisempi asia – ja siitä voidaan olla montaa mieltä.

Nahkarannekkeen toisaalta pääsee vaihtamaan useammin. Jos hinta tuntuu omalle kukkarolle sopivalta, kellon ilmettä voi tilanteen mukaan muuttaa, hyvä esimerkki: linkki.

Nahkaranneke vaikuttaa kuvissa visuaalisesti tasapainoisemmalta. Tasaisen värinen, yhtä ja samaa metallia oleva tuntuu tylsemmältä. Kellokaupoissa nahkarannekkeelliset ovat selvästi aliedustettuja ainakin Omegassa.

Kellojen kuvaaminen - myös ranteessa

Vaikka sedältäni peritty on yksinkertainen tavallinen Citizen, sen kellotaulua jää välillä ihmettelemään ja ihailemaan. Kellotaulun kohtuu eleetön ulotteisuus ja kullan kimallus mustalla pohjalla ovat vain mielenkiintoista elementtejä peilata. Safiirilasi peilaa tarkasti lisäten mielenkiintoa.

Netissä ihmiset ovat jonkun verran kuvanneet kellojaan, esittely- tai myyntitarkoituksessa. Karvainen ranne on yököttävää katsottavaa. Laitan tähän kuitenkin kuvan omasta ranteesta; jostain syystä se ei tuntunut yhtä pahalta.