Tietolähteitä rannekellojen tekniikkaan

Ajan näyttäminen nykyiseltään on halpaa ja todella tarkkaa. Tullessaan markkinoille muutamia vuosikymmeniä sitten rannekelloteollisuuden ala mullistui. Kvartsikelloja voidaan tuottaa mitättömin kustannuksin jokaisen ranteeseen.

Kvartsi-kide on sähkömekaaninen komponentti, jolla kohtuu vaivalla saavuttaa huokean ja tarkan ajanmittauksen. Kronometrin arvo voidaan myöntää kellolle, joka on säädetty käymään aikaa riittävän tarkasti asennoista ja lämpötiloista huolimatta. Arvon myöntää COSC, josta perustiedot kertoo Wikipedian englanninkielinen artikkeli. Kide-kellojen tultua asialla ei ole enää niin paljoa väliä, koska sen tarkkuus riittää ihan hyvin käytännön elämään. Kide-kelloillakin on kuitenkin oma määritelmä kronometriksi, Wikipedian mukaan. Huomion arvoista on, että kidekellon vaatimus on noin sata kertaa tiukempi kuin mekaanisten. Chronocentric-sivut valaisevat asiaa havainnollisesti ja käytännöllisesti lisää - niin kuin montaa muutakin asiaa.

Mikä sitten epätarkassa ja monimutkaisessa koneistossa sitten viehättää. Osaltaan se on historia, joka on synnyttänyt tarpeen tarkalle ajan näyttämiselle - ja tietenkin minkälaisia ratkaisuja ajannäyttämisen parantamiseksi on löydetty ja käytetty. Pasilan kirjastosta löytyi Hannu Ruokolan laatima teos, Kello-oppi 1. Jousikäyttöiset liipotinkellot. Se kertoo paljon aiheestaan ja myös mekaanisten kellojen perusasioita muutenkin. Historiamielessä kerrotaan oikeastaan kellojen käyntitekniikkaa kehittävistä kellosepistä. Laajempi kellot ja yleisen historiankulun yhdistävä kirjoitus olisi kyllä erittäin kiinnostava.

Tapiolassa kellomuseossa

Kaveri ulkomailta palattuaan on alkanut kiertää Helsingin museoita. Innoittamani lähdettiin käymään Tapiolan kellomuseossa.

Pääpaino oli vanhemmassa tekniikassa. Suomalaiset ovat selvästi ansioituneet kelloseppinä. Heidän käsialaa on muun muassa maailman tarkin mekaaninen kello - joka tosin ei ollut käyttökunnossa. Kieltämättä tämä oli pieni pettymys siihen nähden, kuinka hyvin siitä oli olemassa tietoa jo netin välityksellä. Mutta muutakin ihmeteltävää oli.

Rannekellot oli käsitelty melko nopeasti muutaman yksilön voimalla. Kaveri olisi kaivannut Rolexia. Minuakin olisi kiinnostanut nähdä heidän lajissaan ensimmäinen sukeltajankello. Mukana oli sentään Stepan Sarpanevan harmaasävyinen Oiva-kello. Liekö kotiinpäin vetoa vaiko retroilua, Sarpaneva Watches vaikuttaa kyllä hienoimmalta kellojen valmistamisen konseptilta. Oiva on hienoin kello mitä tiedän!

Kelloliikkeessä

Tavallisesta huushollista löytyy monta kelloa jos hetken miettii.

Laatikoistani löytyi Leijona-taskukello, joka on muistaakseni kulkeutunut sukulaisilta - en muista isänkö vai äidin puolelta. Se on kokeeksi käynyt muutaman päivän aivan mallikkaasti. Sisäänkin olen kurkannut ja kauniin kiiltävältä siellä näytti. Kellotaulun alalaidan teksti Swiss made tuntuu myös sisälläpäin: näyttää aivan samanlaiselta kuin tyypilliset käsin vedettävät sveitsiläiset koneistot. Kooltaan tämä on vähän suurempi kun taskukellosta on kyse.

Tyttöystävä oli nuoruudessaan hankkinut koristeellisen kaulakellon, joka myöskin kaivettiin esille. Sekin lähti vetämällä liikkeelle. Pienen vetämisen jälkeen siitä tuntuu kuuluvan aavistuksenomainen naksahdus, kuin jokin menisi koneistossa yli. Nuppi vähän heiluukin. Merkkinä kellotaulussa on Alfa, ei muuta.

Arvatenkin seuraavaksi katsotaan tämänkin kellon sisään. Se ei varmaankaan voi olla kovin vaarallista, koska tähän mennessä kelloissa on selvästi ollut kyljessä kapea lovi, josta luukku on kätevä kääntää auki. Avaaminen paljastaa sisältä sveitsiläistyyppisen näköisen käsin vedettävän koneiston - kuinkas muuten. Tällä kertaa se on kooltaan huomattavasti pienempi. Tekniseltä haastavuudelta naisten kellot tuntuisivat olevan miesten vastaavia juuri tässä mielessä paljon kiinnostavampia. Koneistoa paikallaan pitävä ruuvi oli löysällä ja se näytti puuttuvan toiselta puolelta. Kiristin sitä pienimmällä ruuvimeisselilläni.

Aamulla hain Omegani kellokaupasta. Sen viisarit oli trimmattu neljällä eurolla ja vaihdettu uusi lasi kuudellatoista, alkuperäinen Omega. Vanha lasike ei olisi pysynyt kellosepän laittaman saatteen mukaan. Lasin tilanne tuntui ratkenneen johdonmukaisesti ja kohtuullisella korvauksella. Asioinnin päätteeksi kaivoin taskusta kaulakellonkin. Sen tuomio oli katkennut vieteri, 20 euroa. No kyllä se tuohon hintaan korjataan, vaikka vikaisena toimiikin. Korjaus tulisi valmiiksi vasta maaliskuussa sepän lomien takia. Minulle sitten soiteltaisiin sen valmistuttua.

Keskellä lasia tosiaan on pieni omega-kaiverrus. Pieniä huomiota nyt kun kello on kädessä. Töissä juteltiin kellojen huoltamisessa. Yksi kello lähetetään Sveitsiin huollettavaksi.

Iltapäivällä soitettiin tuntemattomasta numerosta. Äänestä tunnistin kellosepän. Kaulakello olikin jo valmis; tarvittava vieteri oli löytynyt suoraan hyllystä. Samalla tuli puhetta mekaanisten kellojen huoltotarpeesta. Hän tietenkin muisti vasara-automaattini. Hän sanoi, muistaakseni, että se käy laiskasti tai laahaavasti. Aikavirhe on jopa minuutin vuorokaudessa eikä sitä voi kunnolla säätääkään huonon käynnin takia. Sen verran paljon huollon tarvetta olisi. Hinta-arvio sille oli satanen. Työkaveri kommentoikin puhelun jälkeen, että halvat mekaaniset kellot ovat kertakäyttökelloja juuri tuosta syystä.

Myöhemmin hain sitten kaulakellon ja minua palveli liikkeen vanhempi pitäjä. Kassakone halusi varmistaa, että varmastiko laskutetaan samalta kortilta samana päivänä sama summa. Pyysin nähtäväksi Omegan kuvastoa. Yhden yksinkertaisen mustan teräksisen Co-Axial DeVillen hinta kiinnosti. Sitä etsiessä osuttiin tourbillon-käyntisten sivulle. Hinnasto sanoi kalliimpien hinnaksi yli satatuhatta, niin kallista kelloa ei kuulemma oltu koskaan myytykään. Kommentoin, ettei minun kuukausipalkalla oikein tuollaista osteta. Hän suhteutti näkökulmaani siihen, että ennen vanhaan säästettiin, että voitiin ostaa tavaroita, esim. polkupyörä. Nykyään taas mennään suoraan kauppaan. Hän uteli että automaattista vai kidettä katson. Hänen mielestään on mukava, että nuoret nykyään tykkäävät mekaanisista. Melkolailla se hakemanikin löytyi, roomalaisilla numeroilla kun olisikin kaivannut arabialaisilla, se oli reilu pari tonnia.
Minulla oli vielä hetki aikaa ja esittelin taskussani olevan Leijonan. Se herätti selväsi kiinnostusta. Ei ollut hopeaa, nikkeliä. Pinta jostain vähän hilseilee. Ja sitten seuraavaksi retorisesti kysyttiin, että saako katsoa sisälle. No tietty! Se vaikuttaa olevan hyvin tavallinen toimintatapa näin vanhojen kellojen kohdalla. Hän tarvitsi vain silmän, luupin, ja veitsen. Nopea vilkaisu kertoi, ettei ole pölyä, on siinä mielessä siisti. Koneisto oli kuiva, öljyt olivat menneet mustiksi. Käydessään se kuluisi. Hän kehoitti katsomaan keskirattaan laakeria luupilla. Täysin mustahan se - ja rattaan hampaat pyörittivät mustaa mukanaan. Hinta-arvio huollolle oli seitsemän kymppiä.

Omega korjausaamuna

tänään aamulla: 7:23:00 11:41:38 ero 4:18:38.

eilen illalla 0:23:00 ja kello 4:41:00, ero 4:18:00

kello on siis edistänyt yön aikana 40 sekuntia. Vien sen saloon jokiselle näytettäväksi. Kellon myyjä ehdotti hänelle korjattavaksi lähettämistä, mutta testaan josko tämä olisi yksinkertaisempi ratkaisu. Jokinen näyttää aukeavan kätevästi jo klo 8.30 niin siellä pystyy piipahtamaan ennen töihin menoa.

Eilen illalla kello lähti jumista sillä tavoin, että vain siirsin sitä hivenen takaisinpäin ja viisari meni suoraan yhdentoista yli! Johtuukohan tuo sitten koneen väljyydestä tai mistä..

Omegan käynti

21 sekuntia jäljessä

Omega kotona!

Tänään kello sitten tuli postissa - tyttöystävä laittoi asiasta heti tekstiviestiä.

Kello oli hyvin pakattu paukkumuoviin - tavallisella kirjekuorella käskin lähettää. Eka huomio kellosta oli, että ranneke on aito ruotsalainen nahkaranneke. Ei sen enempää. Sitten "skada på tavlan" näytti viisarin kuluttamalta. Eikä muita jälkiä kellotaulussa niin kuin pelkäsin. Sitten lisää takaiskuja. Kellon lasi ei ollutkaan paikallaan. Se nauroi klo 6-9 välillä. Se voisi selittää ylimääräiset pisteet ja epämääräisyydet kellotaulussa: ne ovat roskaa, joka on mennyt sisään avonaisesta reunasta. Koneiston vetoheiluri kolisee kun kello liikkuu. Tuntuu että se pääsee heilumaan reilusti lähemmäs-kauemmas kellotaulua. Sitten minuuttiviisari näytti jumittuvan klo 11 kohdalle. Se ei näytä pääsevän siitä yli. Koitin nupilla kiertäen: kymppikin ottaa kiinni. Siirsin sen sitten ysin kohdalle. Kävimme katsomassa kirjastosta kellonkorjausohjeita. Ei oikein löytynyt. Eikä sopivia viinilasejakaan viereisestä puodista.

Nyt takaisin tultua kello tuntui pääsevän klo 11 yli.. Niinpä avasin kellon ominpäin, mitä menetettävää.. Takakannessa näytti olevan nuppia vastapäätä oikein kolo, josta pääsee kurkistamaan sen taa. Taltalla aukesi helposti. Takaa ei paljastunut mitään erikoisempaa:



















Ruuveista voisi sanoa, että kelloa on korjattu ahkerasti.

Näytti siltä, että kellonvetoheiluri pääsee osumaan lähelle nuppia. Siinä ei tosin ollut paljoa jalkeä siitä mutta vahva vaikutelma. Heiluri oli myös selvästi alempana kuin paikallaan oleva osa:








En tietenkään tajunnut koittaa, mikä olisi tilanne kello oikein päin. Saas nähdä nyt miten värkki pysyy ajassa.. Kelloliikkeessä voisi pyytää laittaa se muovilasi paikalleen. Se vaikuttaa niin hyvä kuntoiselta, ettei voi olla kovin vanha.

Tuntiviisari näyttää olevan pari minuuttia jäljessä.. Ensikertalainenkin tajuaa katsovan tuollaisen asian suoraan kuvasta seuraavalla kerralla.