Tietolähteitä rannekellojen tekniikkaan

Ajan näyttäminen nykyiseltään on halpaa ja todella tarkkaa. Tullessaan markkinoille muutamia vuosikymmeniä sitten rannekelloteollisuuden ala mullistui. Kvartsikelloja voidaan tuottaa mitättömin kustannuksin jokaisen ranteeseen.

Kvartsi-kide on sähkömekaaninen komponentti, jolla kohtuu vaivalla saavuttaa huokean ja tarkan ajanmittauksen. Kronometrin arvo voidaan myöntää kellolle, joka on säädetty käymään aikaa riittävän tarkasti asennoista ja lämpötiloista huolimatta. Arvon myöntää COSC, josta perustiedot kertoo Wikipedian englanninkielinen artikkeli. Kide-kellojen tultua asialla ei ole enää niin paljoa väliä, koska sen tarkkuus riittää ihan hyvin käytännön elämään. Kide-kelloillakin on kuitenkin oma määritelmä kronometriksi, Wikipedian mukaan. Huomion arvoista on, että kidekellon vaatimus on noin sata kertaa tiukempi kuin mekaanisten. Chronocentric-sivut valaisevat asiaa havainnollisesti ja käytännöllisesti lisää - niin kuin montaa muutakin asiaa.

Mikä sitten epätarkassa ja monimutkaisessa koneistossa sitten viehättää. Osaltaan se on historia, joka on synnyttänyt tarpeen tarkalle ajan näyttämiselle - ja tietenkin minkälaisia ratkaisuja ajannäyttämisen parantamiseksi on löydetty ja käytetty. Pasilan kirjastosta löytyi Hannu Ruokolan laatima teos, Kello-oppi 1. Jousikäyttöiset liipotinkellot. Se kertoo paljon aiheestaan ja myös mekaanisten kellojen perusasioita muutenkin. Historiamielessä kerrotaan oikeastaan kellojen käyntitekniikkaa kehittävistä kellosepistä. Laajempi kellot ja yleisen historiankulun yhdistävä kirjoitus olisi kyllä erittäin kiinnostava.