Toinen oppimäärä

Nahkaa vai metallia, kas siinä pulma. Keskeisin asia metallisessa vaikuttaisi olevan sen huollettavuus ja pitkäikäisyys. Jos ja kun se on terästä, se myös killtää. Suurikokoinen kello tukevalla ja kiiltävällä rannekkeella on varmasti näyttävä, mutta tyylikkyys onkin sitten hienovaraisempi asia – ja siitä voidaan olla montaa mieltä.

Nahkarannekkeen toisaalta pääsee vaihtamaan useammin. Jos hinta tuntuu omalle kukkarolle sopivalta, kellon ilmettä voi tilanteen mukaan muuttaa, hyvä esimerkki: linkki.

Nahkaranneke vaikuttaa kuvissa visuaalisesti tasapainoisemmalta. Tasaisen värinen, yhtä ja samaa metallia oleva tuntuu tylsemmältä. Kellokaupoissa nahkarannekkeelliset ovat selvästi aliedustettuja ainakin Omegassa.

Kellojen kuvaaminen - myös ranteessa

Vaikka sedältäni peritty on yksinkertainen tavallinen Citizen, sen kellotaulua jää välillä ihmettelemään ja ihailemaan. Kellotaulun kohtuu eleetön ulotteisuus ja kullan kimallus mustalla pohjalla ovat vain mielenkiintoista elementtejä peilata. Safiirilasi peilaa tarkasti lisäten mielenkiintoa.

Netissä ihmiset ovat jonkun verran kuvanneet kellojaan, esittely- tai myyntitarkoituksessa. Karvainen ranne on yököttävää katsottavaa. Laitan tähän kuitenkin kuvan omasta ranteesta; jostain syystä se ei tuntunut yhtä pahalta.

Ulkomailta

Lomalla naapurimaassa piti tietenkin tutustua myös kellotarjontaan. Verrattuna Helsingin keskustan tavarataloihin, Göteborgissa kelloja oli paremmin saatavilla – käytännössä vertailuni on Stockmannin ja NK:n välillä. Koruliikkeissä oli kalliita kelloja myös vähän rohkeammalla muotoilulla, ei vain tuttuja ja perinteisiä merkkejä.

NK:ssa oli asiantunteva ja palvelualtis kellojen esittelijä. XXL-kokoinen Railmaster oli päällimmäisen kiinnostukseni kohde. Vaikka se on kohtuu erikoinen, se ei ole kovin kallis kello. Syynä pidän vetokoneistoa, nahkaranneketta ainoana vaihtoehtona. Verrattuna muihin Railmastereihin tässä on pikkusekunnit. Mielenkiintoisimpana ominaisuutena tietenkin 49 mm halkaisija. Sitä oli ihan hauska koittaa – sai tuntemaan itsensä entistä kellofriikimmäksi pikkupojaksi. Hinnat tuotteissa tuntuu olevan lahden kummankin puolen hyvin samankaltaiset. Ruotsissa tinkimisvaraa ei kuitenkaan tuntunut olevan erikoisen paljon. Myyjä kun oli itse vähintään yhtä innokas tinkimään: kertoi kyseisen kellon menevän kohtuu huonosti kaupaksi ja antavan hyvän tarjouksen. 15 % pois ei tuntunut kovin hyvältä. Ehkä minun olisi pitänyt ehdottaa – minun olisi pitänyt saada vähintään 40 %. Jos sittenkään.